Elokuvan hurmos

Tiistai on leffapäivä. Cinemateket, eli paikallinen arkisto näyttää hyvyyksiä, usein kovasti rispaantuneita kopioita espanjankielisillä teksteillä, mutta viis siitä. Elokuvissa on tunnelmaa. Kuten tänään Douglas Sirkin melodraamassa, jossa kuoltiin traagisesti ja oltiin rikkaita ja onnettomia. Minä tunnen elementit. Traagiset kuolemat ja onnettoman olon. Rikkautta en. Toistaiseksi, enkä näillä näkymin. Olen irtisanoutunut töistä. Kaikkien reaktio on, että oho oletpas rohkea, uskallat sanoa irti vakityön. Pakkohan se on kun se työ - turvallisesta kuukausitulosta huolimatta - tekee minusta pohjattoman onnettoman. Rikkaus ja onnettomuus muuttuu siis köyhyydeksi ja onnellisuudeksi? Ehkä, ehkä ei. Mutta hyppy tuntemattomaan on edessä. Mitähän se tuo tullessaan? Eipä käy aika pitkäksi, ja jos käy, voin mennä leffaan.