Olen jo vuosia asunut mitä erikoisimmassa tuoksumiljöössä. Asumme nimittäin kivenheiton päässä Pågenin leipomosta. Pågen on niinkuin ruotsin vastine Fazerille, tai mikä nyt sitten ois se suuri suomalainen leipomo. Kaikkia tuotteita ei leivota joka päivä, sen olen oppinut. Sokerikakkua ja muffinsseja leivotaan eri päivinä. Rakastan sokerikakkupäiviä. On absurdia pyöräillä kotiin sakeassa sokerikakun tuoksussa, absurdia ja söpöä.
Kollegani A ei koe tuoksua positiivisena ilmiönä - juu, työpaikkani on myös naapurustossa- vaan saa puistatuksia hajusta. Hän olikin vuosia töissä Pågenin tehtaalla. Mies ei juuri leipää syö. Taitaa olla sama ilmiö kuin makkaratehtaan miehillä... tieto lisää tuskaa.
Koskapa en ole tutustunut leipomoilmapiiriin lähemmin kuin ilmassa tuoksuvana sokerikakun muodossa, nautin. Nauran usein ääneen tuntiessani tutun tuoksun. On se silti kummaa, kun tarkemmin ajattelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti