Tequila sunrise

Seitkytluku oli hienoa aikaa. Drinkit oli drinkkejä ja ne juotiin kauniista laseista. Onneksi olen kartuttanut kaappieni sisältöä toinen toistaan viehättävimmillä Wirkkala-luomuksilla.
Palkitsin itseni klassikolla nimeltä Tequila Sunrise. Lasiksi valittiin Niva. Tuli nuoruus mieleen.
No enhän toki ollut nuori seitkytluvulla. Tai olin - liian nuori Tequila Sunriselle.

Ollapa baarimikko. Semmonen kuin Tom Cruise oli Cocktailissa. Kuumaa kamaa ja taitava käsistään. Luin Hesarista artikkelin jossa kerrottiin Koskenkorva Vodkan olevan Nobel-juhlien ainoa väkevä viina. Tai siis Nobeljatkojen. Itse juhlat ovat illallisen muodossa. Artikkelissa kerrottiin baarimikkojen suunnittelemista drinkeistä illan juhlakaluille. Tuli Coctail mieleen. Sitten muistui mieleen oma tarjoilija/baarimikko -aika. Ja vaikka se olikin kivaa silloin, olen iloinen, että se on takana. Yötyö ei ole mun heiniä.

Tältä se kuulosti Hesarissa:

Tiskin ääressä häärää baarimestari Mikael Karttunen. Hän sekoittaa lasiin vodkaa, greippimehua, grenadiinia ja bittereitä. Sitten Karttunen murskaa sekaan vadelmat, ravistaa seoksen ja kaataa vaaleanpunaisen juoman lasiin.

Lopuksi Karttunen sytyttää liekin tupakansytyttimeen. Toisella kädellään hän suihkauttaa puolukkavodkaa sumuttimella liekin läpi. Vodka palaa silmänräpäyksen punertavalla liekillä.